Mitä työsuhdepyörä tarkoittaa oikeasti ja käytännössä?
Pyöräetu ei maksa käytännössä työnantajalle yhtään mitään, mikäli näin päätetään. Ja samalla työntekijä pääsee kiinni kalliimpaankin sähköpyörään ja pystyy säästämään sen hankintahinnasta suunnilleen veroprosenttinsa verran rahaa. Jos ei nyt aivan win-win, niin ainakin lähellä sitä.
On kirjoitettu lukuisia artikkeleita siitä, miten työsuhdepyörä kannattaa sekä työntekijälle että työnantajalle. Kunto nousee, vireystaso paranee ja sijoitus maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Siksi emme nyt kirjoita näistä asioista.
Monille on yhä epäselvää, mitä työsuhdepyörä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi hallinnollisesti tai taloudellisesti. Mitä pyöräetu maksaa yritykselle euroissa, jos unohdetaan kasvanut vireystaso? Tai paljonko HR joutuu käyttämään aikaa ja vaivaa setviessään satapäisen henkilöstön polkupyöriä? Mitä sitten, jos firman kellarissa on muutaman vuoden päästä kasa käytettyjä sähköpyöriä, joilla kukaan ei tee mitään? Tässä tekstissä on nyt tarkoitus avata miten homma käytännössä toimiin sekä työnantajan että työntekijän kannalta.
Pyöräetu tarkoittaa sitä, että osana palkkaa työnantaja voi maksaa työntekijälle työsuhdepyörää 100 eurolla kuukaudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos aikaisemmin työntekijän rahapalkka on ollut esimerkiksi 2800 euroa kuussa, on se pyöräedun jälkeen 2700 euroa kuussa + polkupyörä. Eduksi tämä muodostuu siten, että tuosta sadasta eurosta ei tarvitse maksaa sitä veroa, mitä rahapalkasta tarvitsisi. Näin myös työntekijän verotettava tulo laskee, millä voi olla suotuisa vaikutus veroprosenttiin. Omalla rahalla pyörän ostaessaan työntekijä joutuisi ensin maksamaan palkastaan veron, jolloin samainen pyörä tulisi karkeasti laskettuna veroprosentin verran kalliimmaksi. Myös työnantajan maksettavaksi jäävät palkan sivukulut laskevat tuon 100 euron osalta.
Työsuhdepyöräedun maksimihinta voi olla siis 1200 euroa vuodessa, ja siitä johdettuna kuukausihinta on tuo aikaisemmin mainittu 100 euroa. Koko pyörän hinta määräytyy esimerkiksi työnantajan sopimuksista riippuen, mutta hyvin yleisesti käytössä oleva hintaraja on 4000 euroa. Työsuhdepyöräksi käy mikä vain polkupyöräksi luokiteltu laite, myös sähköpyörä, jos sen moottoriteho on maksimissaan 250 W ja moottori kuljettaa pyörää samaan aikaan kun pyörää poljetaan, eli ainoastaan avustaa kulkua. Suurin osa Suomessa myytävistä sähköpyöristä on tällä periaatteella toimivia, eivätkä ne tarvitse esimerkiksi liikennevakuutusta. Suurempitehoiset ja pelkän oman voimanlähteen avulla liikkuvat sähköpyörät eivät käy työsuhdepyöriksi.
Pyörän hankintahintaan voidaan laskea lisäksi esimerkiksi huoltosopimus sekä nastarenkaat, kypärä, valot tai muita varusteita. 4000 euron raja ei saa ylittyä, ellei työntekijä sitten maksa loppuja itse. Usealle käyttäjille tuolla summalla saa kuitenkin hyvinkin käyttökelpoisen pyörän.
Yksinkertaisimmillaan työnantaja voi ostaa työsuhdepyörät ja luovuttaa se työntekijöilleen, mutta kun pyörien lukumäärä alkaa kasvaa, voi sekä hallinnan että sitoutuneen pääoman kannalta olla järkevintä ulkoistaa palvelu työsuhdepyöriin erikoistuneille yrityksille kuten Vapaus tai GoByBike. Normaalisti nämä palveluntarjoajat rahoittavat hallitsevat koko pyöräkaluston, laskuttavat työnantajaa ja huolehtivat käytännössä kaikista työsuhdepyöriin liittyvistä hallinnollisista asioista.
Kun pyörän sopimuskausi loppuu, voidaan pyörä myydä asiakkaalle ennakkoon sovitulla jäännösarvolla, esimerkiksi 5 % pyörän hinnasta, tai sitten se palautuu palveluntarjoajalle. Normaalisti palveluntarjoaja veloittaa työnantajalta kuukausittaisen hallintamaksun, mikä voidaan erillisesti sopia myös työntekijän maksettavaksi, mikäli tämä nousee kynnyskysymykseksi työsuhdepyöräpolitiikkaa päätettäessä. Työsuhdepyöräpalvelua tarjoavia yrityksiä on useita, ja ne kannattaa kilpailuttaa huolellisesti mm. hallintomaksun, muiden sivukulujen, jäännösarvon ym. maksujen sekä palveluun sisältyvien vakuutusten ja muiden ehtojen osalta. Myös käytännöt työsuhteen päättyessä kesken kauden on hyvä tarkastaa ennen sopimuksen allekirjoitusta. Käytännössä palveluna ostettu työsuhdepyörä on säästettyyn vaivaan nähden edullisin ratkaisu.
Ostettaessa pyörät omaksi yritykselle, yritys luonnollisesti päättää mistä ne hankitaan, ja se voi myös kilpailuttaa toimittajat haluamallaan tavalla. Kun työsuhdepyörä hankitaan palveluntarjoajan kautta, on prosessi lähestulkoon yhtä helppo. Työntekijä voi itse valita pyörän ja sen varusteet ja mahdollisen huoltosopimuksen haluamastaan pyöräliikkeestä, kunhan vain varmistaa, että kyseisellä liikkeellä on sopimus työnantajan valitseman palveluntarjoajan kanssa. Kun pyörä on valittu, ilmoittaa työntekijä työantajaltaan/palveluntarjoajaltaan saamansa koodin pyöräliikkeelle – ja pyöräliike toimittaa pyörän työntekijälle.
Mikäli jokin asia jäi vielä askarruttamaan, autamme sinua mielellämme. Ota yhteyttä puhelimitse, sähköpostilla tai tule käymään.
Vantaan Sähköpyörät.com
Kiitoradankuja 7 / 403
01530 Vantaa